Esiselvitys kuntayhteistyön syventämisestä ja kuntaliitoksista

Valtiovarainministeriön kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvityksessä talvella 2012 Etelä-Karjalaan esitettiin yhden kunnan mallia. Kuntien lausunnoissa mainittua mallia ei kannatettu. Etelä-Karjalan ns. maalaiskuntien lausunnoissa selkeästi vahvimpana tavoitteena oli itsenäisenä jatkaminen. Lausunnoissa ja kuulemisissa myös todettiin, että jos alueen kuntien yhdistymiskehitys etenee, etenee se kohti kahden kunnan mallia. Tällöin maakunnan eteläosaan muodostuisi Lappeenrannan kaupungin ympärille muodostuva kunta ja pohjoisosaan vastaavasti Imatran kunta. Maakuntaan myös saattaisi jäädä kunta tai kuntia, joiden yhdistymissuunta on epäselvä. Imatran seutukunnalla, siis Imatralla, Ruokolahdella, Rautjärvellä ja Parikkalassa, on vahva yhteistyön perinne. Näillä Etelä-Karjalan ns. pohjoisilla kunnilla on mm. yhteistyöelimenä seutuparlamentti ja seututyön valiokunta. Mainitut toimielimet ovat yhteistoimintaa valmistelevia ja linjaavia, mutta kuitenkin ilman päätöksentekovaltaa. Imatran seutukunnan elinkeinopolitiikka toteuttaa Imatran Seudun Kehitysyhtiö Oy, jonka keskeisimmät osakkaat ovat Imatran kaupunki ja Rautjärven ja Ruokolahden kunnat. Alueella on myös yhteinen ympäristötoimi.

Yllä esitetyistä lähtökohdista on luontevaa selvittää, millä tavoin kuntayhteistyötä on tarpeen ja järkevää tiivistää ja onko yhteistyön tiivistäminen yleensäkään enää mielekästä ilman kuntaliitoksia. Mahdollisen kuntaliitoksen suurimpiin haasteisiin lukeutuu sosiaali- ja terveystoimen järjestäminen, koska pohjoisen alueen kunnat Imatraa lukuun ottamatta ovat Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin täysjäseniä. Kuntaliitoksiin liittyvissä selvityksissä on lisäksi suuri joukko muita kuntapalvelujen järjestämiseen liittyviä ongelmakohtia ja haasteita. Tässä esitettävän esiselvityssuunnitelman tavoitteena ei kuitenkaan ole paneutua mainittuihin operatiivisen toiminnan yksityiskohtiin. Sen sijaan esiselvityshankkeen päätavoite on hahmottaa tiivistyvän yhteistyön mahdollisuuksia ja haasteita alueen elinvoiman kannalta sekä erityisesti kartoittaa kuntapäättäjien tahtotilaa yhteistyön tiivistämisen ja kuntarakenteen tarkastelun osalta.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Kuntarakenteen uudistaminen ei ole salatiedettä

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Suomalaista kuntarakennetta on muutettu, tai ainakin yritetty muuttaa pehmeillä ja hieman järeämmillä aseilla viimeisten vuosikymmenien aikana. Hyvinvointivaltion kustannusrakenne on liian raskas, eivätkä kuntien ja valtion rahat riitä kattamaan alati kasvavia sosiaali- ja terveysmenoja. Rahaa tarvittaisiin myös koulutuksen, liikenteen ja elinkeinojen kehittämiseen.

Kuntauudistusten resepti on yksinkertainen. Taloudellista tehokkuutta haetaan poistamalla kuntarajoja ja keskittämällä palvelut suurempiin yksiköihin. Mallia on haettu yritysmaailmasta, jossa suuruuden ekonomialla on pitkät ja kunniakkaat perinteet. Kovan kilpailun markkinoilla pärjäävät parhaiten suuret yritykset, joilla on tarpeeksi taloudellisia ja henkisiä resursseja.

Vaikka yritysmaailmasta lainatut mallit eivät sellaisenaan sovellu julkiselle sektorille, hyviä käytäntöjä toki kannattaa tutkia tarkasti. Suuryritykset pyrkivät poistamaan sisäisiä esteitä ja luomaan virtaviivaista organisaatiota, jossa inhimilliset ja taloudelliset resurssit voidaan keskittää hallinnon sijasta itse tekemiseen.

Tämä malli tehostaisi myös monen suomalaisen kunnan ja alueen toimintaa. Jos todelliset ja kuvitteelliset rajat saataisiin poistettu, palvelut voitaisiin keskittää sinne, missä niillä on eniten kysyntää ja missä ne voidaan tuottaa laadukkaasti ja tehokkaasti.   

Rajattomuus on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Rajat tuovat turvallisuutta ja niiden sisällä on helppo rakentaa ja säilyttää kunnan ja alueen identiteetti. Pelko identiteetin menettämisestä onkin yksi tärkeimmistä syistä, miksi kuntien välinen yhteistyö on niin vaikeaa. Sen lisäksi pelkona on se, että rajattomuus vie lähipalvelut omasta kylästä suurempiin keskuksiin.

Rajattomuus voidaan kuitenkin toteuttaa viisaasti. Rajojen poistaminen ei saa olla itsetarkoitus, vaan tavoitteena on lisätä liikkuvuutta, helpottaa palvelujen tarjontaa ja käyttöä ja varmistaa ihmisten hyvinvointi.

Rajattomuus voisikin parhaimmillaan tuottaa moni-identtisen alueen, josta on purettu päällekkäiset hallintorakenteet ja luotu tehokas palvelurakenne, joka perustuu kysyntään ja ihmisten todellisiin tarpeisiin.

Onko tämä utopiaa? Näin varmaan ajattelee moni, joka on seurannut kuntauudistusten taaperrusta viime vuosina. Valtionhallinto työstää virallisia ja epävirallisia kuntakarttoja ja alueiden hallintoa siirretään epämääräisille hallintohimmeleille. Samaan aikaan kuntien talousahdinko jatkuu, veroäyriä nostetaan ja palvelut heikkenevät.

Mutta kuntatalouden uudistaminen ei ole salatiedettä. Se vaatii innovaatioita, uutta ajattelua ja pelotonta suhtautumista tulevaisuuteen. Päätöksiä on tehtävä ja päätösten kanssa on pystyttävä elämään. Pahinta on odottaminen ja jahkaaminen.

Karl-Erik Michelsen

Tuleeko kaikki Imatran seudun valo idästä?

Imatran seudulla on edessään loistava tulevaisuus. Oli tosiasioiden tunnustaminen miten vaikeaa tahansa, ei silmiä voi enää ummistaa muutokselta. Tässä nyt vaan on käynyt niin, että seutukunta, joka aiemmin oli raukalla rajalla ja ruostevyöhykkeellä, onkin yhtäkkiä pelipaikalla. Ja niin kuin yleensä muutosten kanssa, ei tätäkään muutosta meinaa huomata, vaikka sen kantaisi tarjottimella tarkasteltavaksi. Tai ehkä muutoksen merkit huomaa, mutta sen seurauksia on edelleenkin kovin vaikea uskoa.

Tähän mennessä tapahtuneen perusteella on kuitenkin perusteltua lähteä siitä, että vuonna 2025:

1. Svetogorskin raja-aseman kautta tulee Suomeen kolme miljoonaa matkustajaa vuodessa: Siellä missä on liikettä on myös toivoa. Ja täällä liikettä tulee totisesti piisaamaan – kolmen miljoonan ennuste on nimittäin varovainen skenaario rajaliikenteen kasvua koskevista ennusteista.

2. Alueella on vuoden jokainen päivä 3000 yöpyvää matkailijaa: Rauha-Ukoniemi –alueelle on kaavoitettu yli 13.000 petipaikkaa matkailupalveluita käyttäville asiakkaille eikä liikkeelle lähtenyttä rakentamista alueella enää oma pessimismimmekään saa pysähtymään. Jo 25 % käyttöaste Rauha-Ukonniemi –alueella tarkoittaa yli 3000 turistia vuoden jokaisena päivänä etsimässä Imatran seudulla ravintoloita, kahviloita, kylpylähoitoja, vaatekauppoja, kalastussafareita, koiravaljakkoajeluita ja kaikkea muuta, mitä turisteilla on taipumus kaivata.

3. Ruokolahden ja Rautjärven lahdenpoukamissa onkii vuosittain satoja Venäjän liike-elämän ja politiikan vaikuttajia. Uskokaa tai älkää, mutta jo tällä hetkellä Imatran seudulla vierailee vuosittain kymmeniä Moskovan ja Pietarin talous- ja poliittisen eliitin edustajia, joille Suomi tarjoaa juuri sitä, mitä slaavilainen sukulaissielumme liikenneruuhkassa kaipaa: rauhaa, maanläheistä tekemistä ja järjestystä. Oma äitini voi vannoa nähneensä jo v. 2003 Mihail Hodorkovskin käyneen pitkällä mustalla autolla ostamassa Vuoksenniskan Alkosta kaksi pulloa oranssia leskeä ja omatkin kokemukseni puhuvat sen puolesta, että Venäjän eliitille Suomi merkitsee selvästi enemmän, kuin uskomme.

4. Imatran seudun rajakaupan liikevaihto vastaa keskisuuren kartonkitehtaan vuosimyyntiä: V. 2012 Imatran seudulla käytiin rajakauppaa arviolta 63 M€:lla. Vaikka rajaliikenteen määrä kasvaisi huomattavasti tähänastista maltillisemmin, ennustetaan rajakaupan liikevaihdon seudullamme silti olevan v. 2025 yli 400 M€ vuodessa. Jos kartonkitonni maksaa 1.300 €, vastaa ennuste yli kolmannesta Stora Enson Imatran tehtaiden miljoonan tonnin vuosikapasiteetista. Eiköhän näillä eväillä saada karjalaiset taas palautettua Suomen kauppiaskansaksi.

Tulevaisuus näyttää siis vähintäänkin kohtuulliselta ja ennustetta tukee jo toteutunut, kaikkien nähtävissä oleva kehitys. Rajaseutua kun ollaan, ei pitäisi olla kovin suuri ihme, että valtaosa näköpiirissä olevasta valosta vaikuttaa tulevan rajan takaa. Mutta onko meidän asiamme kyseenalaistaa se, ovatko miljoonat venäläiset kävijät oikeassa valitessaan ostos- ja lomakohteekseen Imatran seudun? Niin nimittäin teemme ollessamme suomalaisen vaatimattomia oman erinomaisuutemme ja mahdollisuuksiemme suhteen. Imatran seudun mielikuvamarkkinoinnin suurin uhka on oma mielikuvamme.

Onni Hietalahti on avustanut kaikkien kokoluokkien yrityksiä yrityskaupoissa, jakautumisissa Suomeen ja Suomesta ja sulautumisissa. Imatran kaupungin 20 M€ liikekeskushankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä keskustan matkailullisessa kehittämisessä ja Imatran Kylpylän kehittämisessä hän ollut aktiivinen toimija.